Marian ilmestyskirja: Maija Haavisto
Maa 14. 2011 - taava
Marian ilmestyskirja
Maija Haavisto
Marian ilmestyskirja Muruja -kustannus 2011
Sain kirjailija Maija Haavistolta arvosteltavaksi romaanin Marian ilmestyskirja. Kiitos Maijalle. Oli hauska saada kirja arvosteltavaksi. Tunnen itseni nyt “ihan oikeaksi” kirjabloggaajaksi.
Maria on 11-vuotias sairastuessaan äkillisesti kesämökillä. Pitkän ja raskaan sairaalajakson aikana, eivät lääkärit löydä nimeä Marian sairaudelle. Lopulta Maria pääsee kotiin pyörätuolissa. Sopeutuminen elämään vammaisena ja ihmisten katseiden ja hämmästelyn kohteena ei kuitenkaan ole helppoa.
Seuraamme Marian kasvua aikuiseksi. Onneksi Marian elämässä on ihmisiä, jotka näkevät pyörätuolin ohi. Ihmisiä, joille hän ei ole vain pyörä-Maria, ihmisen ja pyörätuolin sekainen kyborgi (katso kansikuva, upea Reinhard Schmid’n käsialaa), jota ei uskalleta lähestyä. Ystävien avulla Maria oppii elämään omaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Normaaliin nuoren tavoin hän kokeilee alkoholia, kapinoi äitinsä odotuksia vastaan ja seurustelee.
Kirja käsittelee aiheita, joista usein vaietaan. Maria joutuu nuorena raiskauksen uhriksi. Puolustuskyvyttömän kimppuun käyminen, puolustuskyvyttömän ihmisen käyttäminen esineenä, tuntuu lukijasta ahdistavalta. Ahdistavaa on myös Marian äidin käytös, hän tuntuu pitävän raiskausta tyttärensä syynä, vaikka on kiihkeä feministi. Vaikka sitä ei suoraan sanota, sain sen mielikuvan, että Marian äiti uskoo, että kukaan ei voisi haluta raiskata vammaista tyttöä, joten Marian on täytynyt yllyttää poikaa. Ihmisillä on vaikeuksia nähdä pyörätuolissa oleva nainen seksuaalisena olentona. Vammaisten seksuaalisuus onkin yksi tabu, jota tässä pyritään horjuttamaan ja Marian ja hänen poikaystävänsä suhdetta kuvataan kuin mitä tahansa muuta suhdetta.
Maria piirtää paljon; hän täyttää piirustusvihon toisensa jälkeen piirustuksilla, jotka tuntuvat nousevan suoraan alitajunnasta. Taidelukiossa hän ystävystyy itsetuhoisen Sinin ja opettajansa Lyydin kanssa. Lyydi sairastaa nivelpsoriaasia ja hänessä Maria kohtaa aikuisen, joka on elänyt sairautensa ja kipujensa kanssa koko elämänsä. Lyydi on taiteilija ja oppinut elämään sairautensa kanssa antamatta sen rajoittaa tai katkeroittaa itseään. Lyydistä lukiessani ajattelin, että vammaisilta lapsilta ja nuorilta puuttuvat julkiset esikuvat. Tämän vuoksi Marian ilmestyskirja on tärkeä kirja. Suosittelisin lämpimästi nuorisolle, vaikkei tämä ole varsinainen nuortenkirja.
Marian ilmestyskirja on järkyttävä ja suorasukainen, surullinenkin paikoittain. Maria ei kuitenkaan ole alistunut. Hänen arvionsa ihmisistä ovat piikikkyydessään hätkähdyttävän (ja myös hymyilyttävän) osuvia. Maija Haavisto on taitava sanankäyttäjä ja teksti imaisee mukaansa.
Kritiikkinä sanoisin, että löysin kirjasta asiavirheen, jonka moni muukin on bongannut. Yhdessä kohtauksessa samaa lääkäriä sanotaan ensin naiseksi, sitten mieheksi. Marian työstä kirjoitettaessa käytetään välillä termejä, jotka eivät asiaatuntemattomalle aukea. Tarinan sujuvuuteen nämä asiat eivät vaikuta.
Sain kirjan luettavaksi PDF-versiona. Vaikka oli epäilin hieman jaksaako ruudulta lukea, se onnistui yllättävän hyvin. Ehkä voisin harkita sähköistä kirjaa joskus tulevaisuudessa, kun ne tulevat yleisemmiksi ja halvemmiksi.
Lisää arvosteluja:
Suurkiitos arvostelusta ja kiva, että tykkäsit kirjasta! Ja kiva myös, että formaatti tuntui sopivalta. Suomihan laahaa sähkökirjojen suhteen tosi paljon jäljessä, täällä sähkökirjat (niistä harvoista kirjoista, joista sellaisia edes saa) maksavat usein parikinkymppiä, mikä on aivan naurettavaa. On niitä Jenkeissäkin usein ylihinnoiteltu, mutta toisaalta taalalla parillakin löytää paljon valinnanvaraa.
Eivätkö aikuisetkin vammaiset tarvitsisi esikuvia? Toki lapsilla ja nuorilla ne ovat vieläkin tärkeämpiä, mutta kyllä niillä on merkitystä aikuisillekin (varsinkin, kun moni vammautuu/sairastuu vasta aikuisena). Niitä on oikeasti aivan järkyttävän vähän, siis lähempänä nollaa.
Maija
Oikeassa olet. En sitä tullut ajatelleeksi, mutta kyllähän aikuisetkin tarvitsevat esikuvia. Ainoat nimet, jotka tässä tulisivat mieleen ovat Stephen Hawking, Kaisa Leka ja Kalle Könkkölä. Eikä heihinkään usein törmää, jollei etsi. Ai niin… ja Maija Haavisto tietysti
[...] ilmestyskirjasta on taas tullut pari uutta arvostelua, Kaiken voi lukea -blogissa sekä Taavan päiväkirjassa. On muuten luksusta, kun blogeissa voi saada noin pitkiä arvosteluja, siinä missä [...]