Oma taivas: Alice Sebold
Huh 5. 2011 - taava
Viikonloppuna kävin läpi kirjojani 30-days haasteen innoittamana. Sehän on aina hauskaa puuhaa. Sängynaluslaatikosta löysin Alice Seboldin kirjan Oma taivas, jonka luin ekan kerran jo sen ilmestyessä joitakin vuosia sitten.
Oma taivas on amerikkalaisen toimittajan ja kirjailijan Alice Seboldin esikoisromaani. Aiemmin hän on kirjoittanut kirjan Lucky, jossa hän kertoo, kuinka joutui 18- vuotiaana raa’asti raiskatuksi.
Susie Salmon on 14-vuotias tyttö, joka elää perheensä kanssa aivan tavallista elämää, kunnes hänen elämänsä päättyy äkisti, kun Susie katoaa eräänä päivänä matkalla koulusta kotiin. Vain muutamia veren peittämiä tavaroita löytyy läheiseltä pellolta.
Salmonin perhe ei koskaan saa tietää tarkasti, mitä Susielle tapahtui. Perheenjäsenten täytyy löytää omat tapansa selvitä menetyksestä ja käsitellä suruaan. Lukijalle kuitenkin kerrotaan, mitä Susielle tapahtui. Hänen kimppuunsa kävi puolituttu mies ja hänet raiskattiin ja murhattiin.
Kuoltuaan Susie katselee taivaasta alas maanpäälle ja seuraa perhettään vuosikausia; hän katselee, kuinka nuoremmat sisarukset varttuvat ja kuina hänen vanhempansa pärjäävät tai eivät pärjää. Susien kuolema on isku, joka heittää Salmonin perheen erilleen kuin biljardipallot.
Taivaasta Susie seuraa myös murhaajansa toimia, poliisitutkintojen kiertäessä tämän lähellä. Kuinka turhauttavaa on lukijalle, kun tietää, kuka on murhaaja, mutta mitään ei voi tehdä asialle. Murhaaja ei jää kiinni vaan etsii myöhemmin uusia uhreja.
Susie seuraa myös ensirakkautensa Rayn elämää. Ray ei vuosiin unohda Susieta ja hän ystävytyy omalaatuisen ja taiteellisen Ruthin kanssa, jonka ohi Susien henki kiisi taivaaseen noustessaan niin, että Ruth tunsi hänet ja heidän välilleen syntyi yhteys. Ruht ja Ray keskustelevat paljon Susiesta, mutta heidän välilleen kasvaa ystävyyssuhde. Ruth on yksi kirjan kiinnostavimmista hahmoista. Ray on intialaistaustainen ja 70-luvun pikkukaupungissa hän on erilainen kuin muut ja joutuu hetkeksi epäillyksi Susien murhasta.
Taivas on jokaiselle erilainen. Susien taivaassa on koiria, laulavia naisia, kauniita koruja ja jäätelöä. Sieltä Susie löytää myös ystäviä, sillä ihmisten taivaat menevät “päällekkäin” niin, ettei taivaassa ole yksinäistä. Alice Sebold kuvaa Susien taivaan tavattoman viehättävästi ja lämpimästi.
Oma taivas on sekoitus kehityskertomusta, fantasiaa ja dekkaria. Taivaassa Susien on kehityttävä. Vasta kun hän on valmis voi hän siirtyä eteenpäin. Susien on opittava päästämään irti perheestään ja hyväksyttävä se, että ei saanut kasvaa aikuiseksi. Kirjalta, joka kertoo nuoren tytön murhasta, ei odota sellaista lämpöä ja kauneutta kuin tässä kirjassa. Kirja on yhtä aikaa ihastuttava ja surullinen. Kuten takakannessa sanotaan valoisa kirja synkästä aiheesta.
Omassa taivaassa on paljon hyvää, mutta itse koin kirjan jotenkin ylikuorrutettuna. Vaikka kirja kosketti, en kuitenkaan pitänyt tästä. Taisin omaan blogiini kirjoittaa näin:
“Oma taivas on ristiriitainen kirja. Se ei ole hyvä kirja teoksen kaunokirjallisten ansioiden vuoksi; Sebold kirjoittaa mukiinmenevästi, mutta aavistuksen viihteellisesti, hieman laskelmoivastikin. Silti kirja onnistuu koskettamaan, jopa itkettämään lukijaansa.”
Vaikka kirja ei kolahtanut minuun, niin kuitenkin Sebold osaa kirjoittaa niin, että kirja oli pakko lukea nopeasti loppuun.
Oikeassa olet. Oma taivas ei ole kaunokirjallisesti järisyttävä teos. Kirjassa ihastutti tunnelma. Tavallaan kyllä outoa, että aiheesta kirjoitetaan niin kevyesti. Susien kohtalo oli kauhea. Lukijalle ei kuitenkaanaiheutettu liian pahaa oloa.